Taiteen tukeminen kannattaa myös kriisiaikoina

Säästölistojen, valtion miljardivelkojen ja kuntien taloudellisen ahdingon aikana taide on helppo nähdä elitistisenä kulueränä, josta voi pahan päivän koittaessa nipistää. Alati yleistyvä ajatus tuntuu olevan, että leikkaamalla taiteesta otetaan jotakin vähemmän tärkeää pois niiltä, joilla jo muutenkin on kaikkea liikaa. Taidetta tekevät ja sen tekemistä opettavat yhteisöt ovat viime aikoina hyvästä syystä aktivoituneet muistuttamaan ihmisiä siitä, että taiteen tukeminen on hyvinvoivien, demokraattisten ja menestyvien yhteiskuntien perusedellytys.

Suomen musiikkioppilaitosten liiton eduskuntavaalien alla asettamien vaikuttamistavoitteiden kärkipaikalla on musiikkikasvatuksen merkityksen tunnustaminen – tärkeämmällä sijalla kuin esimerkiksi musiikkikasvatuksen saavutettavuuden kohdentaminen. Taustalla on hyvä ymmärrys näiden asioiden syy-seuraus-suhteesta: sellaisen asian saavutettavuus kyllä kohenee, joka koetaan riittävän merkitykselliseksi.

Taiteen sosiaaliset, kulttuuriset ja taloudelliset hyödyt on moneen kertaan todistettu tieteellisissä tutkimuksissa. Kuitenkin samalla, kun tieteellinen tieto esimerkiksi musiikkikasvatuksen positiivisesta vaikutuksesta on kasvanut, on sen arvostus vähentynyt. Tämä kertoo osaltaan suomalaisen kulttuurin yleisestä kehityksestä – ei syyttä puhuta totuuden jälkeisestä ajasta. Mielikuvat ja retoriikka uhkaavat alalla kuin alalla saada yliotteen tiedosta ja asiantuntemuksesta. Nyt on aika herätä huomaamaan, että teknologinen johtoasema, taloudellinen menestys tai taitavasti brändätty ulkokuori eivät johda hyvään, jos ihmiset ovat rikki, eksyksissä tai vailla luovia taitoja.

Taiteen ja sen opettamisen arvostusta uhkaa ennen kaikkea kaksi asiaa: todellisuudesta piittaamaton mielikuva taiteesta elitistisenä, varakkaan kansanosan huvituksena sekä tätä mielikuvaa hyödyntävä ja tosiasiat sivuuttava poliittinen retoriikka. Epäilen, että tieto ja asiantuntemus eivät yksin riitä ”vaihtoehtoista totuutta” kumoamaan – tarvitaan avuksi päivitettyjä, innostavia ja positiivisia mielikuvia sekä visionääristä ja vetoavaa, mutta tosiasioille rakentuvaa retoriikkaa.

Taiteen tukeminen on taitolaji, jossa olennaista on kokonaisen kulttuurisen ekosysteemin ymmärtäminen. Rahan syytäminen yhteen kohteeseen ei auta paljoakaan, jos se tuottaa rakenteita, jotka eivät tue koko ekosysteemin hyvinvointia. Säästötoimet yhtäällä luovat helposti moninkertaisen määrän kuluja toisaalla. Tukien leikkaaminen tuhoaa myös paljon sellaista, jota ei rahallakaan enää helposti korjata. Laajan vaikutuksensa vuoksi taiteen tukeminen kannattaa myös kriisiaikoina.

Taidealojen asiantuntemusta ei Suomessa puutu, mutta asiantuntijoiden kuulemisessa on usein toivomisen varaa.