Kun varoittamatta aikuistuin noin neljännesvuosisata sitten, hetki oli valtava pettymys. Olin ponnistellut ahkerasti, pitkäjänteisesti ja itseäni säästämättä. Keskeinen motiivini oli kaiketi perheen sisällä syntynyt näyttämisen halu, vähän kuin olisin rakentanut itseäni lahjaksi vanhemmilleni. Usko oman tien löytämisen tärkeyteen oli saanut porautumaan syvälle sellaisiin taidemusiikin marginaaleihin, jotka olivat lapsuuteni elinpiirille koko lailla vieraita.

Lopulta koin saavuttaneeni ja ymmärtäneeni käänteentekeviä asioita – vain oivaltaakseni, etteivät ne enää olleetkaan jaettavissa äidin ja isän kanssa. Heidän lempeät katseensa eivät tarkentuneet minulle olennaiseen, he hymyilivät ystävällisesti kiihkolle, jota oudon musiikin parissa työskentely minussa herätti. Selitettävää oli liikaa, en tiennyt mistä aloittaa. Olin mennyt liian pitkälle. Yksinäisyys sattui.

Moderni tulkinta aikuistumisesta on nuorelle pelottava, koska sen ytimessä on irtaantuminen ja yksilöllistyminen. Individualismin ihanteelle rakentuvassa maailmassa siteiden katkominen, välimatkan tekeminen ja oman polun etsiminen ovat nuoruuden keskeistä sisältöä, nuoren ihmisen raskasta ja hankalaa työtä. Kamppailu on vakava, sillä yksin jääminen on todellinen vaihtoehto, jos omaa porukkaa ja sen tarjoamaa turvaa ja lämpöä ei löydy.

Aikuistumisen vaikeudet ovat niin ilmeisiä, että ongelmaan on herätty jopa ministeriöissä. Nyt ei pelätä nuorison jengiytymistä, vaan sitä, ettei omaa jengiä löydy. Ratkaisuksi yksinäisyyden uhkaan tarjotaan koulutusta ja harrastamista.

Uusi oppivelvollisuuslaki tuli voimaan elokuun alussa, ja se velvoittaa nuoren hakeutumaan toisen asteen koulutukseen perusopetuksen päätyttyä. Onkin helppo uskoa, että mikä tahansa oppilaitos tarjoaa mahdollisuuden yhteisöllisyyden kokemukseen – jos ei muuten, niin tarjoamalla yhteisen vihollisen. Muista tuloksista varmaa lienee vain se, että monen oppilaitoksen kulttuuri tulee muuttumaan radikaalisti.

Harrastamisen ”Suomen malli” tavoittelee lasten ja nuorten hyvinvoinnin lisäämistä pyrkimällä mahdollistamaan jokaiselle suomalaiselle lapselle ja nuorelle mieluisan ja maksuttoman harrastuksen koulupäivän yhteydessä. Toteutuksen olennaisia lähtökohtia ovat lasten ja nuorten kuuleminen harrastustoiveista sekä koulun ja harrastustoimijoiden yhteistyö.

Aikuistumiseni aiheuttama säikähdys jäi ohimeneväksi, sillä yksin jääminen ei ollut minulle enää mahdollista. Keskeiset syyt: harrastaminen ja koulutus. Viimeistään varhaisessa teini-iässä minulla oli laajeneva kaveripiiri musiikkiopistossa. Musiikki oli vahva side, innostimme toisiamme, opimme toisiltamme, kilpailimmekin, ja vanhempien rooliksi jäi hymyillä lempeästi toilailuillemme. Aikanaan harrastus muuttui kouluttautumiseksi ja musiikinopiskelijayhteisöstä tuli keskeinen aikuisen identiteettini rakentamisen näyttämö.

Nuoruuteeni kuului myös tunteita ja tilanteita, jotka saavat nyt pohtimaan, kuinka minun olisi käynyt ilman musiikkioppilaitosjärjestelmää ja sen parissa toimivia viisaita ihmisiä. Pohdinta on ollut omiaan lisäämään haluani ponnistella koulutuksen ja harrastamisen hyväksi. Ura musiikkioppilaitoksissa on opettanut, että nuorelle oikeasti hyvän toimintaympäristön rakentamiseen kuluu aina vuosikymmeniä, ja että rakentamisen lähtökohtana pitää olla kokeneiden aikuisten näkemys. Pitää pystyä erottamaan hedelmällistä kasvualustaa johdonmukaisesti rakentavat uudistukset silmänkääntötempuista. On huolehdittava siitä, etteivät muotivirtausten kannattelemat ideat riko enempää kuin rakentavat.

Suomalaista musiikkikoulutusjärjestelmää tarkastellaan usein kansainvälisesti menestyvien yksilöiden kautta. Tämä näköharha peittää paljon tärkeämmän menestystarinan, joka liittyy oppimisen ja yhdessä tekemisen kulttuuriin, johon musiikkikoulutus kasvattaa jatkuvasti kymmeniä tuhansia nuoria. Menestyksestään huolimatta suomalaista musiikkikoulutuskulttuuria ei voi ottaa itsestään selvyytenä, sillä sen tulevaisuus riippuu lukemattomista ihmisistä, lukemattomista erillisistä päätöksistä valtakunnallisella ja paikallisella tasolla. Pintapuoliset tiedot, yksisilmäisyys sekä usko vaivattomuuteen ja edullisiin pikavoittoihin voivat hyvinkin koitua sen kohtaloksi.

Tuomas