Musiikkiopiston opettajat ja oppilaat vetäytyvät talviloman viettoon vaiherikkaan alkuvuoden päätteeksi. Helmikuussa olemme iloinneet lähiopetuksen käynnistymisestä ja oppilaiden tapaamisesta kasvokkain, vaikka maskit vielä kasvoja peittävätkin. Erikoisjärjestelyistä, turvaväleistä ja kasvomaskeista huolimatta on ollut tärkeää kokea musiikki jaetussa tilassa tapahtuvana inhimillisenä vuorovaikutuksena. Kuinka olennaiseksi tämä musiikin aspekti onkaan osoittautunut!

Oletettavasti vasta talvilomaviikon lopussa saamme loput linjaukset siitä, millaisin reunaehdoin voimme maaliskuussa jatkaa toimintaamme. Tiedotan kaikkia oppilaita ja perheitä heti, kun uudet suositukset ovat kaikilta osin tiedossani. Selvää kuitenkin on, että mitään yleisötilaisuuksia emme voi toistaiseksi järjestää, ja että ryhmätoimintaa rajoitetaan edelleen. Numo pyrkii olosuhteista riippumatta järjestämään toimintansa tavalla, joka sallii erilaisten tarpeiden ja toiveiden huomioimisen turvallisuudesta tinkimättä.

Niiltä osin, kun musiikkiopisto ei etäopetusvälineinkään voi järjestää mitään vastinetta lukukausimaksulle, hyvitämme saamatta jääneet tunnit. Hyvitysten toteuttamisen haasteena on se, että peruuntuvien tuntien lukumäärä selviää vasta, kun rajoitusten loppumisen ajankohta on tiedossa. Tiettyjen toimintojen osalta lopullista lukukausimaksujen laskutusta joudutaankin näillä näkymin siirtämään huhtikuulle. Toivomme ymmärrystä poikkeaviin laskutusjärjestelyihin.

Koko suomalainen yhteiskunta on saanut oppitunnin joustavuuden ja positiivisuuden ratkaisevan tärkeästä roolista elämässä. Talvisilla kävelylenkeillä sekä aurinkoisilla laduilla ja luistinradoilla suomalaisen elämän nautinnollisuus tulee klassisella tavalla esiin. Liikunta ja ulkoilu elvyttävät henkistä kapasiteettia, ja samalla voi turvallisesti tavata itselleen tärkeitä ihmisiä. Uusiutuville voimavaroille on kysyntää, sillä jatkuva joustaminen ja totunnaisten tarpeiden syrjään siirtäminen on välttämätöntä vielä jonkin aikaa.

Julkisen keskustelun vastakkainasetteluista huolimatta olen iloinnut siitä, että kulttuurielämän ja kulttuuriharrastusten merkitys on tullut näkyvästi esiin. Kuin kaikuna kansallisromantiikan ajalta keskeiset yhteiskunnalliset toimijat ja päätöksentekijät ovat liikuttavan yksimielisiä taiteen tekemisen ja harrastamisen tärkeydestä, niin paikallisesti kuin valtakunnallisestikin. Taideharrastusten mahdollistamiseksi kudottu oppilaitosten verkosto on osoittautunut pysyväksi, kestäväksi, arvostetuksi ja hyödylliseksi osaksi yhteiskuntamme rakenteita. Joskus kriisi opettaa näkemään uudella tavalla sen, mikä on koko ajan ollut silmiemme edessä.

Tuomas Mali
rehtori,
Nurmijärven musiikkiopisto