Numon uutena rehtorina aloittaa 1.8.2020 Tuomas Mali. Selvitetäänpä, mikä hän on miehiään! 

Aloitit pianonsoiton 9-vuotiaana Lappeenrannassa, ja opinnot veivät sinua Sibelius-Akatemian nuorisokoulutuksen kautta Latviaan ja Tanskaan. Milloin päätit, että haluat pianistiksi?
Lukioon mennessä tähtäin musiikkialalle alkoi olla selvä. Kävin päivälukiota vain vuoden, sitten siirryin iltalukioon, jotta oli mahdollista harjoitella enemmän. 

Konsertoit myös ahkerasti ja toimit mm. Suomen solistiyhdistyksen varapuheenjohtajana. Onko sinulla joku erityinen konserttimuisto, jonka haluaisit jakaa?
Olen soittanut konsertteja säännöllisesti opetustyön ohessa sen minkä olen kyennyt, vain yhden vuoden olen kokonaan pyhittänyt soittamiselle, kun vuoden 2006 työskentelin valtion taiteilija-apurahan turvin. Innostavinta on ollut työskentely monien säveltäjien kanssa ja aivan uusien teosten kantaesittäminen. Olen myös pyrkinyt soittamaan Suomessa sellaista ulkomaista pianomusiikkia, jota täällä ei ole aiemmin kuultu. Konserttipaikan puolesta tulee mieleen yksi erityinen muisto: Bukarestissa soitimme Juhani Palolan kanssa Beethovenin viulusonaatteja talossa – tai pikemminkin linnassa –  jonka Romanian kuningas rakennutti säveltäjä-viulisti-pianisti-kapellimestari George Enesculle. Rakastan Enescun musiikkia, ja oli suorastaan pyhä kokemus soittaa hänen olohuoneessaan! Erityisen hauska muisto oli esittää valikoima sonaatteja ja interludeja  John Cagen teoksesta Sonatas and Interludes for prepared piano. Teoksessa pianon ääntä muokataan asentamalla kielten väliin ruuveja, pultteja, pyyhekumeja ja muuta tavaraa. Konserttisaliin piti tätä esitystä varten kantaa oma flyygeli, jotta salin hienot Steinwayt eivät vahingoittuisi!

Milloin innostut työssäsi?
Opettaessani innostun melkein aina, voin olla väsynyt kotoa lähtiessäni, mutta kun tunti alkaa, on kuin joku kytkisi virrat päälle! Lasten ja nuorten kohtaaminen ja oivallusten jahtaaminen yhdessä vain on loputtoman kiinnostavaa. Tietenkin on erityisen inspiroivaa, kun oppilaan mielikuvitus aukeaa ja alkaa toimia musiikin ja soittajan hyväksi. Opettaminen on minulle myös osa oman muusikkouteni toteuttamista, yksi tapa toimia rakastamani asian parissa. Yleisemmällä tasolla voi kai sanoa, että innostun haasteista, ja usein hakeudun niiden pariin aika rämäpäisesti. Voimakkaasti innostun myös silloin, kun tekemisen kohteena on jotain, joka synnytetään yhdessä. Jaettu saavutus vain jollain tapaa tuntuu kaksinkertaiselta, kuten vanha sanonta jaetusta ilosta vihjaa.

Olet työskennellyt Nurmijärven musiikkiopiston pianonsoiton lehtorina nyt puolitoista vuotta. Minkälainen on Nurmijärven musiikkiopisto?
Numo on nyt erittäin kiinnostavassa vaiheessa. Tietty vakaus on saavutettu, ja tuntuu siltä, että kaikki toimintaan osallistuvat ja vaikuttavat osapuolet uskovat siihen, mitä Numossa tehdään. Tämä usko on äärettömän tärkeää, eikä sitä voi koskaan ottaa itsestäänselvyytenä, vaan sen puolesta pitää jatkuvasti tehdä työtä. Ihailen sitä, millä tavoin Urpo Rauhala on onnistunut rakentamaan ilmapiirin, jota leimaa luottamus ja joustavuus. Numossa todellakin tulee tunne, että kaikki ovat ”samalla puolella”, ja tästä turvallisuudesta juontuu myös joustavuus ja tietty luovuus, jota ilman musiikkiopisto ei olisi taideoppilaitos.

Miten Numo eroaa aikaisemmista työpaikoistasi?
Opetustyöni alkoi Helsingin konservatorion tuntiopettajana, mutta ratkaiseva ensimmäinen kokemus opetustyön ihanuudesta syntyi Musiikkiopisto Juvenaliassa. Tohtoriopintojeni aikana ja niiden jälkeen olen työskennellyt Sibelius-Akatemian tohtorikoulutusyksikkö DocMusissa assistenttina, yliassistenttina ja tuntiopettajana. Olen tavattoman iloinen, että sain olla mukana SibAn tohtorikoulutuksen kehittämisessä ja edistämisessä. Asiaan liittyi tavattoman monia ristiriitaisia toiveita ja täytyy myöntää, että tunnelma muistutti pitkään hieman köydenvetokilpailua. Nyt tilanne on vakiintunut omaan uomaansa, joka tuntuu aika toimivalta ja sisältää monia niitä asioita, joiden puolesta tuli aikanaan taisteltua. Ennen Numoon siirtymistä olin Lahden konservatoriossa kymmenen vuoden ajan pianonsoiton lehtorina.

Minua on erityisesti ilahduttanut se, että Numossa tehtävä työ tuntuu nauttivan aikamoista arvostusta kuntalaisten silmissä. Musiikin – ehkä erityisesti taidemusiikin – arvostus ei ole nykymaailmassa mikään itsestäänselvyys! Onkin tärkeää, että kaikki musiikkiopistossa ymmärtävät tämän haasteena, johon täytyy kyetä jatkuvasti vastaamaan. Arvostus ja siihen vastaaminen synnyttävät positiivisen kierteen – joka muuten on myös kasvatuksen ja opetustyön keskeisin elementti! Perheiden tuki on hirvittävän tärkeä osa lasten musiikkisuhteen kehittymistä.

Miten haluat kehittää Numoa?
Ihan ensimmäisenä täytyy tietysti selvitä ohi tämän yllättävän karikon, jonka koronaviruspandemia eteemme toi. Kaikkien on uskottava siihen, että pandemia ja sen seuraukset ovat kuitenkin tilapäinen häiriö kehityksessä, jonka suunta täytyy pitää selvänä. Kevään aikana tehdään etäopetuksen vuoksi häkellyttävä digiloikka, johon opettajakunta on uskomattomalla tarmolla jo lähtenyt mukaan. Pakkotilanteessa opitaan kaikenlaista, jonka hyödyntäminen on tärkeää myös jatkossa. Lapsille ja nuorillehan digiteknologia on luonteva väline tarttua maailman asioihin, ja täytyykin huolehtia siitä, että näistä välineistä tulee yksi mahdollinen tarttumapinta myös musiikkiharrastukseen. Myös lähiopetuksessa on mahdollista hyödyntää monenlaisia musiikin oppimiseen tarkoitettuja sovelluksia ja mm. videointia. 

Erityisen tärkeää on myös huolehtia siitä, että oppimispolut läpi musiikkiopistovuosien ovat sellaisia, että kukaan ei yhtäkkiä joudu mahdottomilta tuntuvien kynnysten eteen. Yhä useamman soisi etenevän syventäviin opintoihin, koska siellä henkilökohtainen musiikkisuhde usein syvenee ratkaisevasti ja harrastus alkaa yhä selvemmin antamaan enemmän kuin mitä vaatii. Tämä on ihana hetki! Syventävien opintojen kehittäminen on siksi tärkeää, mutta yhtä tärkeää on kehittää opintojen alkuvaiheita niin, että oppilaiden into ja työkalut mahdollistavat mutkattoman etenemisen loppuun asti.

Täytyy myös pitää silmät ja korvat auki kaikille mahdollisuuksille edistää Numon oppimisympäristöä sellaiseksi, jossa lapsilla on yhä enemmän mahdollisuuksia oppia toisiltaan. Tällainen oppiminenhan on lapsille kaikkein luontevinta. Oppiminen ei todellakaan aina ole sitä, että opettaja kertoo oppilaalle, kuinka asiat ovat! Ei varsinkaan taiteessa!

Toivoisin myös näkeväni taidemusiikkitarjonnan kasvua Nurmijärvellä, ja aion toimia sen puolesta. Yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa Monikkosaliin voisi saada yhä enemmän taidemusiikkikonsertteja, joiden säännöllinen kokeminen on niin tavattoman tärkeä osa lasten ja nuorten luovan musiikkisuhteen kehittymistä. Soittohaluisista huippuluokan muusikoistahan ei Suomessa todellakaan ole pula!

Mitä terveisiä haluat lähettää?
Jos hieman traagisesta maailmantilanteesta haluaa jonkun positiivisen jyvän löytää, se on yhteisöllisyyden merkityksen esiinnousu. On käynyt selväksi, että yhteiskunnat rakentuvat yhteistyöllä, jossa kaikki liittyy kaikkeen. Joskus tuntuu, että ahneus ja itsekäs omanvoitonpyynti on kerryttänyt ihmiskunnan eteen ylittämättömän negatiivisten asioiden vuoren. Nyt kuitenkin näyttää siltä, että yhteistyö, joustavuus ja kokonaisuuden huomioiminen on saanut aivan uuden mittakaavan. Tämän toivoisi  leviävän kaikkialle.

Faktat
Ikä: 51
Perhe: Kaksi tytärtä maailmalla
Koulutus: Musiikin tohtori / Sibelius-Akatemia, 2004

Kuva: Emma Mali
Koonnut: Heidi Peltoniemi