Musiikkiopiston idea

Soiton opettaminen musiikkiopistossa on tullut aiempaa vaikeammaksi tiettyjen yhteiskunnallisten muutosten seurauksena. Vaikeuskerrointa nostaneita ilmiöitä on useita, mutta erikseen esille voisi nostaa vaikkapa seuraavat: Peruskoulun musiikinopetus ei rakenna musiikillista yleissivistystä entiseen tapaan, varsinkaan taidemusiikin alalla. Nuoret kokevat koulunkäynnin aiempaa haastavammaksi, mikä on yhä useammalle syy luopua musiikkiopinnoista. Resitaalikulttuuri on pahasti näivettynyt, ja konserteissa käyntien määrä erityisesti pienissä kunnissa romahtanut. Kirjojen ja pianojen määrä kodeissa on pienentynyt, äänilevyistä puhumattakaan. Taidemusiikin arvostus ja näkyvyys on pienentynyt.

Soiton oppimisessa on kaksi ensisijaisen tärkeää elementtiä: esikuvat ja vertaisoppiminen. Soitonopettaja asettuu oppilaalle kokonaisvaltaiseksi esikuvaksi, jonka tekemistä ja olemista seuraamalla oppiminen tapahtuu. Pitkällä olevat oppilaat asettuvat esikuviksi nuoremmille. Yhteisö, jossa esikuvat ovat jaettuja ja kiinnostus pyörii saman asian ympärillä, tarjoaa mahdollisuuden vertaisoppimiseen.

Laadukkaan musiikkiopiston tarjonta ei koskaan typisty pelkästään opetussuunnitelmassa mainittuihin opintoihin. Fyysisenä ja sosiaalisena oppimisympäristönä musiikkiopisto on tarkoin suunniteltu ja pitkän pedagogisen perinteen viisastuttama. Olennaista on sen kyky tarjota kokonaisvaltainen musiikkikylpy, jossa musiikki ei ole vain oppimisen kohde, vaan koko yhteisön käyttämä väline ja viitekehys, jolla ja jossa tutkitaan itseä, ilmaisuja, ajatuksia, tunteita, historiaa, ääni-ilmiöitä, soittimia, kaverisuhteita, sosiaalisia käyttäytymisnormeja ja kaikkea muuta yhteiseen elämään liittyvää.

Musiikkiopiston oppilaiden oppimistulosten kannalta on lähes yhdentekevää, onko soitonopetusta vuodessa tunti enemmän tai vähemmän. Oppimistulosten kannalta ratkaisevaa on sen sijaan se, millä intensiteetillä ja kuinka laveasti oppilas osallistuu musiikkiopiston tarjoamaan kylpyyn. Tarjontaa on usein enemmän, kuin mihin oppilas pystyy ja ehtii tarttua.

Musiikkiopiston toimintaa kannattaakin arvioida pohtimalla, kuinka monipuolisia oppimistilanteita se pystyy oppilailleen tarjoamaan – kuinka monin eri tavoin musiikki voi tulla oppimisen kohteeksi, välineeksi ja viitekehykseksi.